Tänään oli koepäivä. Me Mollyn kanssa emme olleet siellä. emmekä vähään aikaan missään muuallakaan. Koirat eivät ole kotona. Vain minä.
Nimittäin. Keskiviikon toko-treenin vedon jälkeen lähdin omien koirien kanssa pienelle metsäkävelylle. Kompastuin juurakkoon ja kaaduin päistikkaa maahan. Tajusin, että nyt sattui pahasti. Oikea käsi ei kantanut yhtään. Pääsin vaivoin jaloilleni. Koirat olivat onneksi hihnoissaan. Auto onneksi lähellä. Retkottavan kipeän käden kanssa menin autolle, sain koirat sisään ja lähdin ajamaan kohti kotia. Turvavyövaroitin pimputti aikansa. en pystynyt laittamaan sitä kiinni. Koirat vein sisään ja soitin lähellä asuvan ystävän apuun. Hän vei minut ensiapuun ja lupasi viedä koirat kaverille hoitoon.
Ensiavussa meni monta tuntia. Olkapään luu on murtunut. Nyt opettelen elämään vasenkätisenä. Koirat ovat hyvissä hoidoissa ja minulla niitä hirveä ikävä. Kädessä ei ole kipsiä. Vain tukiside. Kipulääkettä menee ja ylösnousut pitää tehdä harkiten.
Ensi viikolla pitäisi olla uusi röntgen ja lääkärillä käynti. Toivon mahdollisimman nopeaa luutumista, että saan kaverit kotiin.
Lumet ovat sulaneet lähes kokonaan ja tänään maanantaina on ihan taivaallisen aurinkoinen ja lämmin sää. Linnut laulavat ja alkaa jo vähän vihertääkin. Ihan parasta aikaa tämä.
Eilen aamulla oli tosi erikoista, sillä heräsin kello 5 aivan pirteänä. Tätä ei tapahdu ikinä. Hetken sängyssä hohhoiltuani päätin lähteä koirien kanssa ulos, koska sää näytti upealta. Tehtiin retki Katariinan Meripuistoon. Eipä siellä ollut kuin pari kävelijää, hanhia ja variksia.
Kävimme ankkuripaikalla, jonne aamuaurinko paistoi kauniisti.Sieltä lähtiessämme alkoi eräs nuori varis vähän kiusoitella tyttöjä. Varsinkin Mollya se ärsytti.
Varis huomasi, että koirat ovat hihnassa, joten sillä ei ollut mitään kiirettä lentää pois. Niinkuin videolta näkyy.
Kun jatkoimme matkaa, varis seurasi meitä jonkin matkan päässä aina välillä laskeutuen maahan tai kiven päälle. Taisi olla nuori ja leikkisällä päällä. Kun saavuimme kivipöydän luo, se lehahti pöydän päälle, mutta toinen varis pöllytti sen pois. Kohta se taas oli seuranamme.
Koirat eivät sitä enää huomanneet, sillä Greettaa alkoi haukututtaa, koska meren aaltojen äänet kuuluivat. Ja Molly meni hajumaailmassa. Kotona oltiin seitsemältä ja sitten olikin jo aamupalan aika.
Illalla katselin Maailmanvoittaja-näyttelyn loppukilpailuja. Koiria ei kinnostanut.
Tänä aamuna herättiin ihan normaaliin aikaan kahdeksan jälkeen. Hetken rapsuttelujen jälkeen lähdettiin ulkoilemaan ja nauttimaan upeasta ilmasta. Kaverukset saivat poseerata kannon päällä.
Tänään ollaan myös käyty pitkästä aikaa Jylpyn kentällä palloleikeissä. Se on ehdottomasti parasta leikkiä molempien mielestä. Kamera oli mukana. Koirien kuvaaminen vauhdissa yhtä aikaa on haasteellista, mutta onneksi joitain kuvia onnistui. He näyttävät todella onnellisilta molemma.
Molemmat ovat todella tohkeissaan. Ennen palloleikkiä tein Mollylle puolentoista minuutin paikkaistumisen. Koska ollaan paljon treenattu tokoa, se alkoi selvästi olla aika kyllästynyt koko hommaan. Joten päätin, että nyt pidetään kunnolla taukoa ennen kisaa. Kaukokäskyjä tehdään ennen ruoan saamista ja istumista treenataan satunnaisesti, mutta muuten homma on tauolla. Koe on ensi lauantaina. Ennen sitä ehkä teen jotain, mutta vasta lähellä koetta. Muhikoon pikkukoiran päässä tehtävät. Sitten nähdään, mihin ylletään, kun koe koittaa.
Säät ovat olleet todella oikulliset. Kauniita aurinkoisia kevätsäitä on ollut vain muutama. Mutta ei pilvisissä päivissäkään ole mitään vikaa, vaikka olisi vähän sumuistakin.
Kävimme eräänä aamupäivänä kävelyllä koirien kanssa Kyminlinnan vallituksilla juuri tällaisena sumuisena päivänä. Kuvista päätellen olisi voinut olla syksy. Pajunkissat paljastavat kevään olevan kyseessä.
Kyminlinnan vallitus on hieno paikka. Kesällä siellä toimii kesäteatteri. Linnoituksen sisällä ei ole mitään toimintaa. Toivottavasti sinne joskus tulee jotain järkevää. Nyt sisälle ei pääse kuin joskus järjestetyissä vierailuissa.
Käytiin Molly, Marjut ja Opri ja minä Hyvänmielen koirauimalassa. Se laittaa ovensa kiinni huhtikuun lopussa ja tilalle tulee koulutustilaa. Harmi sinänsä. mutta uimareita on tainnut olla liian vähän. Joka tapauksessa vielä kerran Molly pääsi polskimaan. Oprilla on melkoinen uimavauhti, mutta kyllä Mollykin on hyvä uimari.
Mollylle tulee tuolla helposti kylmä. Siksi uinnin jälkeen pitää lämpimällä vedellä huuhdella koiraa ja sitten vuorata se hyvin froteemantteleilla.
Sitten kiireesti kotiin loppukuivatukseen.
Mollylla oli maanantai-iltana eli eilen kolmas mestariluokan rally-kisa. Linda Wiksten oli tehnyt erittäin kivan radan, joka oli kuin Mollylle tehty. Puuttuivat kaikki peruutukset, jotka ovat meillä vaikeimmat.
Vaan eipä mennyt rata yhtään hienosti. Lähtöön mennessä joku koira haukkui ja sitä piti kytätä. Sitten piti pällistellä tuomari, sihteeri ja ajanottaja. Sitten piti kuunnella valokuvaajan kameran räpsytystä, haistella hallin hajuja ja mitä lie vielä kuullutkaan. Eli koira ei ollut kuin hetkittäin kanssani yhteistyössä ja tulos oli sen mukainen. Alla olevaan videoon olen merkinnyt saamamme virhepisteet. Nyt täytyy sanoa, että ne menivät Mollyn piikkiin kaikki. Plääh!
Nyt meillä on rally-kisatauko. Seuraava kisa on oman seuran rallykisa toukokuun lopussa. Tässä välissä treenaamme ahkerasti tokoa, sillä ensimmäinen avo-kisa lähestyy. Tänään käytiin omalla hallilla tekemässä avo-juttuja. Edelleenkin koira vähän häröilee paikoin, mutta oikeansuuntaisia alkavat liikkeet olla.Se, saadaanko millainen tulos kokeesta, nähdään sitten.
Tehtiin myös piiiiitkän tauon jälkeen ylempien luokkien liikkeitä Greetan kanssa. Se oli innoissaan, vähän yliyritteliäs ja ruutu ja kierto tuottivat ääntä. Mutta kyllä se selvästikin oli aivan superinnoissaan. Pidetään voittajaluokan liikkeet treenin alla. Greetta täyttää loppuvuodesta 10 vuotta ja jos sen sitten siirtäisi erikosvoittajaluokasta voittajaan siltä varalta, että tulisi joku halu kisata senkin kanssa. Katsotaan nyt.
Eilen aamulla Greetta oksensi useamman kerran lattialle. Ja oli oksentanut sänkyynikin, mutta sen huomasin vasta petatessa. Eipä se ole elämänsä aikana montaakaan kertaa oksennellut. Päivällä se oksensi uudestaan. Huomasin, että Molly syö sitä oksennusta, ennekuin ehdin hätiin - ja eipä kauaakaan mennyt, kun sekin oksensi. Greetan oksennukset loppuivat päivätuotokseen,mutta Molly vielä toisen kerran oksensi juuri ennen nukkumaan menoa. Se ei ole elämänsä aikana kertaakaan oksentanut tätä ennen. Kummallakin oli oksennuksen seassa purutikkua. En tiedä johtuiko siitä vai mistä. Joka tapauksessa muutama koirien alusta ja yksi peitto meni pesuun ja muutamasta matosta sain pyyhkiä läntit, ennenkuin älysin rullata matot pois. Illalla annoin molemmille muutaman lusikallisen raejuustoa ja ison teelusikan Biobakia sekaan laitettuna. Hyvältä maistui, nälkä jäi. Yö meni ihan rauhassa. Mitä nyt aamulla molemmilla kauhea kauhea nälkä. Laitoin ruokaan runsaasti raejuustoa ja Biobakia mahaa rauhoittamaan varan vuoksi. Tänään on kaikki ollut jo ihan normaalia ja pyykitkin on pesty.
Mollysta on ilmennyt hauska piirre. Se komentaa äänellä. Olenhan minä nähnyt, kun se tulee eteen istumaan ja alkaa pienesti ääntä tuottaa ja tuijottaa kiinteästi minua. Silloin se haluaa ulos, koska on hätä. Milloinkaan se ei ilmoita turhasta. Mutta päivänä muutamana kuului napakka komennushaukku keittiöstä. Molly istui vesikupin vieressä. Kupissa oli kyllä vettä. Mutta ei ollut hyvää vettä selvästikään ( ehkä edellisenä päivänä laitettu), sillä kun vaihdoin veden ja laitoin kupin lattialle, Molly alkoi heti juoda. Tyhjää vesikuppia se on myös komentanut täyttämään aiemminkin. Se ilmoittaa selkeästi, kun ruoka-aika olisi käsillä. Hauska pieni koira. Ensimmäinen, joka näin monta asiaa kertoo.
Tänään oltiin Linda Wikstenin rally-koulutuksessa Haminassa. Mitään merkittävää uutta oppia ei tullut meille, mutta pientä hiomista kuitenkin. Tämä tuomari on huomenna Kouvolan rally-kisaa tuomaroimassa. En mainostanut hänelle, että ollaan mekin sinne tulossa. Todella mukava kouluttaja kyllä.
Takatalvi iski perjantaina. Onneksi tänään jo teiden lumia suli, joten kesärenkailla on varsin kivasti pystynyt ajamaan. Toivottavasti huomennakin.
Mollyn kanssa mentiin kehään hyvillä fiiliksillä, mutta juuri kun tuomari kysyi: - Oletteko valmiit?, aitojen takaa kuului koiran haukku. Molly kääntyi välittömästi sitä katsomaan ja meni hetki, ennenkuin se taas kuunteli minua. Sama koira haukkui useita kertoja ratamme aikana, mikä on tosi ärsyttävää. Aika hyvin Molly teki siitä huolimatta, mutta kyllähän haukku siihen joka kerta vaikuttaa.
Radassa oli paljon hyvää. Minä kolmesti kumarruin varmistelemaan liikettä ja siitä tuli 3 x 3 virhettä eli 9 virhepistettä. Eka tosin pakituksessa, joka ei vielä kummoisesti suju ja jonka lopussa Molly istui. Tästä liikkeestä - 13. Kaksi muuta olivat ihan tarpeettomia. Olisin voinut luottaa koiraan. Jos näitä virhepisteitä ei olisi tullut, oltaisiin saatu tulos. Se korpeaa. Toki paljon muitakin virheitä tuli. Tärkeintä oli, että oli tosi kiva tehdä hommia Mollyn kanssa. Se teki ekaa kertaa merkin kisassa ja se oli täydellinen. Ja peruutus vasemmalla oli ihan nappi suoritus.
Tässä ratamme:
Ja tässä tuloslappu.
Eli kuuden pisteen päähän jäätiin tuloksesta. Däm!
Seuraava kisa on Kouvolassa 22.4. Sitten on kuukauden tauko ja kisataan omissa kisoissa. Tässä välissä vahvistetaan käännöksiä ja opetellaan se saaplarin edessä peruutus. Ihan hyvällä mielellä lähdettiin kaverien kanssa metsälenkille kisan jälkeen. Greettakin oli mukana autossa ja sillekin teki hyvää jaloitella.
